URHEILUHULLU MUSTA ON TULLU!

Kuntokuurini alkoi yli viikko sitten... Olen ottanut taas käyttööni juoksumattoni. Ja juossut tunnin ajan. Tuloksia näkyy jo nyt. -3kg!! Jeee!! Hyvä minä!! Juoksen siis joka ikinen päivä ja tänään jaksoin paremmin kuin ennen eikä sen jälkeen enää ollut niin väsynyt :) Enkä ole syönyt suklaata pitkään aikaan tai mitää sipsejä, karkkeja. Eikä niitä ole edes ikävä .. Vielä kun saisi tehdyksi mahalihaksia, niin saisin tämä vauvamahan pois tai pienemmäksi. Olen niin ylpeä ittestäni, kerrankin!!!!!!  Ei miulla muuta... ;)

RASKAAKSI VIELÄ TAHTOISI

Kuinka kaipaankaan odotusaikaa.. Sitä ihanaa masuani.. Sitä ihanaa aikaa, kun sai nukkua niin pitkään kuin halusi :D Sitä hetkeä kun mietin, että millainen vauva meille syntyy.. Sitä hetkeä kun jännitin synnytystä. Sitä kun muut olivat niin huomaavaisia ja passasivat joka asiassa ;D Raskauteen jää koukkuun... Oih, se oli ihanaa aikaa. Kyllä vielä joskus, vielä kerran haluan kokea sen kaiken, mutta en vielä moneen vuoteen :) Hups, taisin unohtaa tässä vaiheessa ne raskauden tuomat kivut ja säryt ja kolotukset :D :D En muista niistä enää paljoa. Onneksi pidin päiväkirjaa joka viikolta ;)

Minun vauvani. Pikkuinen tirriäinen. Niin suloinen, että se rakkauden tunne, kun sain hänet, niin oli jotain mitä en ole ennen kokenut. Oma mieli oli niin rauhallinen. Millän kivuilla ja säryillä ei ollut enää merkitystä. Senkin tunteen haluan vielä kokea, miten sitä rakastuu omaan lapseensa :) Enkä tarkoita nyt, ettenkö enää rakastaisi häntä. Tottakai rakastan. Se tunne ei häviä koskaan :)

Meidän laitosaika oli alle viikko, mutta se tuntui viikolta! Olin niin turvonnut ja kun katsoin itteän peilistä, niin näin muka laihan naisen!! :D Ei sitte kukaan voinu sanoa, että hyi saatana, miten turvonnu sie oot.. ;D En edes ehtinyt tuntea yksinäisyyttä tuolla maatessa. Olin niin onnellinen pojastani :) Vaikkakin odotin kukkia.. turhaan. Vieraita... turhaan... Se vaivaa yhä. Miksei kukaan halunnut tulla heti meitä katsomaan?? Öisin saatoin itkeä ikävää, mutta en aina. Ja olin onnellinen sektiosta. Sitä en enää pelkää. Vaikkakin jouduin opettelemaan kävelemään ja hengittämään uudestaan, niin sekään ei siinä vaiheess haitannut yhtään. Ja se hiton napapiikki, joita piti kotona vielä pistää viikon.. ai, että se sattui. Enkä piikkikammon vuoksi voinukkaan ite niitä pistää vaan siskoni kävi niitä pistämässä. Tästä kaikesta on kohta vuosi aikaa... Vuosi!!!! Missä tämä aika menee :D Ei perässä pysy!

 

 

 

 

 

 

Minun pikkuinen...

BEIBY BLUE

Miun rakas herkkuni... :)

Iloa elämääni tuovat muffini ja suklaakahvi...

Olen aina haaveillu, että saisin maalata tai tapetoida omaa taloa... Voisin koristella kivoilla kuvilla Nicon huoneen ja ja ja ... :D Unissani...

 

 

 

 

Hmmm, mitä tässä nyt olen 25 vuotta elämää nähnyt, niin joo ohan sitä rakkautta, mutta ei se ikuisuuksien kestä. Se hiipuu ja on olalla, muttei niin kuin ensi kohtaamisella. Just net Satuhäät... "rakastuin ensi silmäyksellä.." Mikä sai teidät yhteen? "Rakkaus rakkaus" :D Joo, niin mieki rakastuin ensi silmäyksellä ehkä Kariin ja tässä ollaan. Jopa "näin" Pitkällä.. hihii 6lyhyttä vuotta ja hyvin on menny ei olla tapeltu ollaan vaan oltu rakastuneita ;D

Ylhäällä on yksi uusista tauluistani. Ja alhaalla.. Miun polttarit numero 1. :D Ku niitä oli kaksi.. hihii. Vähän oli hauskaa! Vaikka baarissa yks ämmä valitteli, et ei tuu kestämään.. murrr. Tässä ollaan yhä :)

Voisin kysyä, että missä ja millon?? :D :D

Sitten palaan viime kesään.. 2012. Se oli yksinäisempi kuin koskaan... Ilmeni beiby blue ja itkeä vollotin ja kuuntelin Jippua Ja Heliä... Ja kävelin puistoja.. yksin.. Ja itkin sitä kuinka yksinäinen olin. Ei yhtään kaveria ei missään. Ei ketään, kenen luo oisin voinu mennä käymään ja vaihtamaan kuulumiset... Ei ketään. Ja aina kun muistin, että mulla ei oo ketään, niin itkeä tuhersin.. Jopa sitä kun Nico oppi seisomaan pinnasänkyä vasten..Ja senkin jouduin tai sain jakaa vain itselläni, ei voinut soittaa kenellekkään...ja tietenkin itkin onnesta, miten iso vauva hän jo oli :D

Tästä kesästä tulee huippu! Beiby blue on selätetty!! Ja voitettu!! Olen löytänyt kaverin. Aijon pitää hauskaa ja olla onnellinen. Nautin kesästä ja ihanasta pojastani :)

Rakas ystäväni, mutta niin kaukana. Ja sinulle anonyymi: Haista pitkä paska! Mollaa vaan omaa elämääsi ja jätä minut jo rauhaan. Taitaa olla väärä blogi sulle kun niin vituttaa!

UUDET LEHDET KÄÄNTYNEET...

Olen päässyt vihdoin ja viimein toteuttamaan itseäni eli maalaamaan!! Ai, että mie niin rakastan sitä touhua! Siinä lepää sielu. Vaikkakin olen vain päässy tuhertelemaan öisin, milloin Nico nukkuu. Mutta kuitenkin. Tämä on yksi kolmesta taulusta ja neljänteen täytyy käydä ostamassa pohja... Löysin vanhoja taulujani ja nyt niitä arvostaa ja näkee sen kauneuden, minkä ehkä näki silloin alussakin...Rakkaus syttyi heihin uudelleen :D



Tässä met, riitapukarit. Oi, kyllä. Rauha on taas maassa... En ymmärrä, miksi se aina minua haukkuu ja sortaa... Oisko syy siinä, että ollaan niin erinlaisia. Mutta käytiin siis yhesä baarissa ja hauskaa oli, vaikkakin sisko oli erittäin mustasukkanen minusta ku mulla oli seuraa :D Olen käyny nyt parina lauantaina baarissa ja se on piristänyt minua todella. Ei siis mitää kaatokännejä, vaan kuhan vain olen ollu, tanssinu ja laulanu :) Ja kun olen nyt törmännyt vanhaan ystävään, jonka kanssa ollaan nähty aina kerran kaks vuodessa ja nyt olen viikon aikana käyny moikkaamassa jo monta kertaa. Seki piristää miun tylsää elämää. Jotenkin elämä hymyilee jälleen :) Kiitos kuuluu hänelle...

Entäs meidän vilpertti.... Kohta se tieten juoksee ovella vastaan :D Ens kuussa on net 1vuotis synttärit.. Voi niisk! Miten olen niistä haaveillu... Ei kyllä ole ku siskon ja veljen lapset ketkä kuttua, mutta kuiteski, niissähän riittää :D

Harvoin mie otan mistään porosta kuvia, mutta nyt oli pakko ku se oli niin söpö :D Kattokaa nyt sitä. Tulis hyvä postikortti.

KEVÄT...

Olen niin ylpeä rakkaasta pojastani!! Me vietettin pikku kahvikekkerit ku Nico täytti huikeat 10kuukautta... Nyyh... Missä minun vauva?? Edelleen hirvee vauvakuume. Niksu on kehittyny hirveesti.. Kiikkuu sohvalle, sammuttelee valoja ja kaikenlaisia kommerverkkejä. Viisi hammasta suussa :) Yöt menee edelleen hyvin. Mutta me herätäänkin aamulla jo 6.00!! Hui...

Ai mikäkö? No, miun Levin aamupala :)

Hankittiin Syyrian hamsteri: Alias: Vennamon Veikko :D Aivan ihana ja lutunen versio :) Paljon helpompi ku kissat ja syö vauvanruokaa :D

Ja loppuun kevennys: Alias siskoni poisti miut taas facebookista. Niin paljon hän minua rakastaa :D :D En ymmärrä mitä sen päässä liikkuu, mutta sanoutui irti täti roolistaan ja haukkui minut maan rakoon ja kaikki vain sen tähden, että ärähdin yhtenä iltana kun lapsiensa kanssa vasitella, paukuttivat meidän  ovea ja huusivat juuri kun olin saanu Nicon nukkumaan... ja poika heräs. Hänen mielestään koko unikoulu on naurettavaa ja mie olen naurettava. Hän tietää kuulemma kaikesta kaiken. Se meni ihan sekasin kun sain lapsen... Vissiin niin pahasti mustis...

UNIKOULU

Mitäpä meille kuuluu?? Ilmeestä päätellen helvetin hyvvää :) Todellakin! Aloitin viikko sitten unikoulun 9 kuukauden ikäiselle pojalleni ja aikaisemmat lukijat tietää, miten huonosti son poika nukkunu aina yönsä. Sain ohjeet: Ei syliä, ei yömaitoa, oma sänky!! Ja kuinkas kävikään, ekana yönä taistelin 1h ja poika oivalsi heti, että syliä ei tule ja laittoi kiltisti nukkumaan. Yöllä laitan tutin uudestaan suuhun ja nukahtaa jo viimeistään 10min kuluttua tai heti. Ette usko, mikä helpotus, kun itsekkin saa nukkua 5-7h yöunia :) Ja nykyään poika laittaa kiltisti nukkumaan omaan sänkyyn, ilman vastarintaa.

 Ja kun illat on vapaita jo 20.30, niin kroppani ei ole sitä vielä käsittänyt.. Maha menee kipeäksi, aivan kuin se odottaisi, että kohta se herää.. kohta se herää... Vaikkei varmasti herää. Joten aloitan sen jälkeen mantran itselleni, että rauhoittuisin :D Elämä on niin ihanaa juuri nyt :) Ja univelan takia olemme varmaan justiinsa siksi ukon kans tapeltu joka päivä. Mutta ehkä nekin päivät on takanapäin. Toivon niin. Lauantaina menemme Leville kylpylähotelliin yöksi, kun saimme sellaisen joululahjan.

Entäs tämä taapero? Meillä on ennestään kaksi hammasta ja kolmas oli puhjennut taas aivan yllättäen :D Ja neljän on tulossa. Osaa kiikkua sohvalle, sammuttaa telkkarin ja löytää aina sen kaukosäätimen, vaikka kuinka piilottaa. Hirrrvvveen fiksu poika :D Ja seisoo tukea vasten yhdellä käellä, eli kohta kävellään ja lujaa :) Itellä on niin ikävä raskausaikaa ja vauvaaikaa... Tahtoo pian paksuksi!!! :D No enkä halua. Hyi olkoon. Olen seurannut, miten raskasta on olla kahen "vauvan" kanssa yhtä aikaa.. hyi olkoon, ei ole minua varten. Nico saa kasvaa ainaki 3-4vuotta :)

UUDET LUPAUKSET VAI OLIKO NET NE VANAHAT?

Moro!

Meiän uus vuosi meni raketteja kattellessa ja Nico ei peläny yhtään :) Ja yön se valavo ja sai sitte nuhan, josta on onneksi parantumassa. Ja nukkuminen on hällä yhä hankalaa... Yössä herää 1h taikka 2h välein ja sylisä pitää hyssyttää uudelleen uneen. Omassa huoneessa nukkuu. Viime yö meni taasen hyvin. 3,5h unijaksoja oli kaksi!! Hiphei!! Olen ottanut nyt iltarutiinit käyttöön, vaikka semmoset ärsyttää minua... En ole koskaan ollu rutiinien ystävä. Ahdistavaa semmoset. Miksei voi vain laittaa nukkumaan ku alkaa väsyttää?? Noh, kuitseki. Käytän poikaa joka yö kylvyssä ja sitte heti nukkumaan. Yleensä pitää 3/4maissa hyssyttää 2h sylissä, ennen ku malttaa nukkua omassa sängyssä. Jospa se siitä...



Kiki