sunnuntai 30. joulukuuta 2012

VUODEN VAIHDETTA

Meidän vuosi 2012 oli aika mieletön... Kaikin puolin. Sain nauttia raskaudestani ja nyt en tietenkään enää muista niitä kipuja jne :D Ja sitten päivän paiste syntyi.. se oli mahtava kokemus.. siis ei net kivut vaan lapsen näkeminen ja se tunne, että hän on maailman kauneimman lapsen ja plaa plaa :) Voi kun saisin sen tunteen takasin... siis en nyt tarkota sitä "maailman kauneinta", vaan sitä uskomattonta onnen tunnetta.  Hmmm, mitäpäs meillä muuta. Nico nukkuu edelleen huonosti yön, vaikka yömaito on jätetty pois... Voi kuinka monta kertaa mulla on menny hermot.. Raskasta.. Mutta silti sydän sulaa kun poika vääntää naamaansa hassusti ja nauraa. Joulu meni ja saatiin ihania lahjoja jne. Huomenna paukutellaan raketteja jee!!!   
Ja oma lupaukseni on, että laitan oman elämän remonttiin. Alan harrastamaan Zumbaa, joka viimeksi toi ilon rintaani :) Ja keksin jotain muutakin kivaa. On ollut ikävä maalaamista.. Taulu on suunnitteilla.. Koskahan ehtisin.. pian pian. Hyvä uutta vuotta 2013 ja pitäkää toisistamme huolta :)

perjantai 14. joulukuuta 2012

HYVÄÄ JOULUA

Ai ai, kuinka tämä polttelee sormenpäitä.. mie tahon tämmösen!!! Ostin Karille isänpäivälahjaksi tatuoinnin ja se laitto Nicon kaikki nimet ja pvm olkapäähän. Tosi hieno siitä kyllä tuli. Vaikka ensin ajattelin, että annan jotain pientä kun se pilasi minun ekan äitienpäivän, mutta heltyin niin... Me ollaan kaikki nyt kipeinä. Kauhee flunssa ja Nicollaki räkä valuu ja se yöllä herää kun ei saa nukutuksi.. raukka. Muuten meillä menee niinku ennenki. Tapellaan ja pidetään hauskaa, niinkö elämässä kuuluu :D Selänkin sain kuntoon, kun sinne laitettiin akupunktioita vai miten se nytte sanotaa.. no neuloja kuitseki...








Käytiin napapiirillä ja Joulupukin luona. Arvatkaas kumpaa jännitti entiten: Äitiä vaiko poikaa? Sentäs mie en alkanu itkemään, niinku Nico kun laitoin sen pukin syliin :D . Ja kerrankin meistä onnistui hieno perhekuva :)



Kun odotin tätä pikku prinssiä, niin ostin tämä tuolin ja kuinka kaikki mulle nauro, ettei se tarvi sitä vielä moneen moneen aikaan. Eipä! Poika rakastaa tätä tuolia! Nico kasvaa ja kehittyy lujempaa kuin muut sen ikäiset täällä :D Kengät pitäis jo hankkia.






Tällä ajelee ja työntelee eteenpäin. :)






Ostin korukutsuilta magneettikorun, joka auttaa vaivaan kuin vaivaan ja ihana on :) Ja sormuksen.