IHANA JOULU!!!

Me käytiin viime viikonloppuna Kajaanissa, erään rakkaan ystävän 30-vuotis synttäreillä. Kari jäi töihin.. ylläty yllätys.. Joten me Nicon kans lähettiin. Onneksi sain iskän kuskiksi. Keli oli aivan paska. Ja lähtöpäivänä oli vielä kiire sinne kajaanin tatska liikkeeseen.. Otti hiukan pumpusta koko matka :D

Meillä menee ihan samaa rataa.. Ite olen vieläki masennuksen kourissa ja mietin,e ttä pitäiskö hakea lääkkeet, mutta toisaalta nekään ei ole ihan paras vaihtoehto. Jotenki itken herkemmin yhä. Vituttaa tommonen. Oon säälittävä paska.. Ja vielä ne meidän yöt Nicon kans on joskus siis usein yhtä helvettiä.. kääk.

Mutta!! Onneksi alkaa joulukuu ja saadaan nauttia. Sillä RAKASTAN joulua yli kaiken!! Ja on ihana opettaa Nicolle samat asiat, mistä jouluna voi nauttia. Perjantaina on joulunavajaiset ja ihan itkettää ilosta ajatella, että saan viedä oman lapseni sinne josta olen aina haaveillu :) Voi surutta lapsettaa :D Ku ei Kari eikä kukaan muu tykkää niistä avajaisista.. Mie olen aina hypettäny niitä sitte yksin :)

Siis kattokaa nyt tätä kakkua!! Minun kakku!! ;D Siellä Pirin juhlissa oli tämmönen ja nainen ite sen teheny.. Oon kade, miten joku osaaki.. Mutta oli se myös hyvää :)

Tämmöttii siitä tuli :) Rakastan sitä!!!!!!!! Ja se tekijä oli niin hauska. Hevi soi taustalla ja koko ajan vitsiä väänsi. Perushevi äijähän se taas oli. Kysy, että taijan fanittaa tätä marilyniä.. Ois pitäny sanoa, että eiku jaska jokusta! :D :D Ekat kirjaimet sattu, mutta muuten sen kesti.

Löysin tämmösen äitin albumista.. Miten söpö olenkaan ollu :D Ja aivan Nicon näkönen siis aivan. Ärsyttää ku monet sanoo, että Voi miten Nico on menny entistä enemmän isänsä näköseksi.. arrgghhh. No, totta helvetissä. Ei se ihan tytön näköseksikään mee...

Ja lopuksi, ilo uutinen: Nico osaa seistä tuen varassa ja kipuaa ja kapuaa joka paikkaan. Kävelyä harjotellaan. Pyhyy, mihin miun vauva katos. Kauhee vauvakuume ;)

KUULUMISIA

Väillä sitä miettii, miksi ihmiset eroaa kun hankkivat lapsia tai sen ensimmäisen. Ja nyt olen todellakin ymmärtänyt miksi. Meilläkin on ollut helvetin vaikeaa. Pelkästään yöt, mutta se on tärkeä osa ihmistä, että saa nukkua ja kukapa ei rakastaisi nukkua. Ja minulle iski tämä stanan masennus ja nyt se on tullut takaisin entistä hurjempana. Itken pienistäkin asioista ja sitten en saa sitä loppumaan ja tuntuu kuin happi loppuisi. Mutta siis meillä menee suhteessa hyvin. Kari ymmärtää miun kiukut ja huudot. Nico ei vieläkään nuku öisin kunnolla. Kaveri teki diagnoosin, että sillä on mahakipuja ja ostin sille niitä tippoja. Hyvin alkanu toimimaan. Jopa 4h pätkissä nukkuu, mutta viime yönä itki lopun aamusta koko ajan. Ja vielä niiden 4hampaan tulo ei auta asiaa.

Käytii uuden kaverin tykönä yökylässä ja hän lupasi olla Nicon kanssa yön, että me saadaan nukkua, muttei siitä mitään tullutkaan. Arvasin sen jotenkin. Eihän poika vieraan kanssa voisikaan nukkua. Mutta jotenkin heidän luona käynti piristi minua. Joku ymmärtää minua! :D Ja muutenkin oli aivan ihanaa olla! Haluaisin hänen luokseen pian uudestaan. Ja sitten me ollaan hänen miehensä kanssa sukulaisia ;D Pieni on tämä lappi . Nyt niksu nukkuu parvekkeella ja aukasin tietsikan pitkästä aikaa. Täällä jaksellaan ja pakko jaksaa :) Ens viikolla saan uuden tatuoinnin, jeeeeeeeee!!






                                                      Kiki