Kerron hieman meidän häistä. Aamulla kun istuin kampaajalla, niin ei jännittänyt, mutta kun lähdin meikkaajalle.. alkoi sydän jytissä... iiikkk. Noh, helpottihan se kyllä, mutta kun pääsin kaasojeni suojaan ja puvun päälle, alkoi jännitys aallot. Kaasot eivät meinanneet pysyä pöksyissään, heitä jännitti enemmän. Joten vaikka shamppaanjaa maisteltiin (ois pitäny juoda enemmän) ei se jännitys helpottanu. Kirkkoon saapuessa aloin PANIKOIDA!!! Olin siellä oven takana ihan kauhuissani ja jalat alkoi tärissä hulluna. Mietin siinä, että miten voin kävellä. Ovet aukesivat ja menin alussa sekaisin helmoissa (onneksi ei näkyny videolla) ja isä pysäytti miut ja kuiskasi: " Ei mitään hätää. Rauhassa vaan." Ja sitten jännitys katosi. Ja siirtyi isään :D :D Kun mieheni saapui oli olo rauhallinen ja onnellinen. Kirkkotoimitus oli kaunis ja meidän omat vihkivalamme kuului hyvin ja meni hyvin. Laulaja kävi laulamassa HYMNI RAKKAUDELLE kappaleen pianon säestyksellä. En itkenyt, vaikka lähellä oli. Siitä lähdettiin ja hymyiltiin monta päivää. Elämäni onnellisin päivä ikinä!!! |
|