Meän arki on alkanu heti sujumaan hyvin. Vauva nukkuu ja syö, nukkuu ja syö. Mitä nyt illalla on hereillä 3h ja kiukuttelee, mutta sitte taas nukahtaa. Olo on niin onnellinen ja onnekas, minkälaisen rakkaus pakkauksen me olemme Karin kanssa luoneet :) Ja vaikka iltasin ja öisin väsymys painaa, niin se ei tunnu haittaavan. Vaikkakin synnytys oli vaikea ja tuntu, että kaikki meni lopussa pieleen. Kätilökin tuumas, että oli erittäin hankala synnytys. Meinasivat antaa kuumeseen sellasta lääkettä, jolle olen allerginen :/ Mutta siinä kipujen ohessa huomautin, etten suostu ottamaan ku lapsena jo meinasin siihen lääkkeeseen kuolla. Ja sektiossa kuulin ja luin papereista myöhemmin, että lapsen kaulan ympärillä oli ollut napanuora... Hui...
Ite sairastuin sitten mahatautiin ja kävin tiputuksilla sairaalassa ja olotila on aika heikko. Että tämäkin vielä. Huomenna olis uuvestaan lääkärille aika. Hiukan parempi olo, kun ei ole enää kuumetta, että eiköhän tästä koettelemisesta selvitä. Pääsis kunnolla nauttimaan vauva arjesta.
Ristiäiset polttelee jo kovasti :) Komean nimen poika saakin :)
Kiki, täynnä rakkautta.
lauantai 28. huhtikuuta 2012
perjantai 27. huhtikuuta 2012
SYNNYTYSKERTOMUS
Kaikki alkoi leffateatterissa.. (Perjantai) Niinku me vitsailtiin, että jos synnytys käynnistyy siellä, niin perhana katon elokuvan loppuun vaikka väkisin. Elokuva oli siis Titanic 3 D ja heti leffan alussa poika potki kiivaasti. Varmaan kuuli ne kovat äänet. Jossain kohtaa ku laiva on uppoamassa, niin alko tulemaan pistäviä supistuksia. Semmosia kipuja, että huh. Niitä jatkuki sitte koko illan aina välillä.
Yöllä taasen ei mittää. Mutta aamulla supistuksia tuli tasan tunnin välein. Kävin yhellä luennolla siskon kanssa ja suppareiden väli oli 15-60min. Oli tuskasta istua siellä...
Sunnuntai aamuna ne alkoivat taas. Soitin siskolle ja se kilju puhelimessa, et jes sun synnytys on käynnistyny.. Illalla kaheksalta niiden väli oli 10-15min. Miun iskä tuumas, et jaahas lähtö tulee tänä yönä. Päästiin Karin kanssa kotiin ja niitä tuli ja tuli ja olivat aika tuskasia siis supparit. 10-5min välein alko tulemaan. Noin 23.00 soitin synnärille, että joko saa tulla. Sanoivat, että ei kiirettä vielä. Vaikka matkaa oli 140km. Klo:00.00 Kari soitti ambulanssin ja menin sillä synnärille ja Kari ajo perässä.
Synnärillä miut laitettii käyrille ja olin 2cm auki... Pääsi itku. En tiedä miksi. Kai olin vain helpottunu, että nyt se alko. Supparit koveni ja koveni, mutta pärjäsin niiden kanssa. Saatiin kuulla, että synnytys osasto on aivan täynnä ja meitä siirettiin varastohuoneista huoneisiin. Sain kipulääkkeenä pari kertaa piikin peffaan ja se autto hetkellisesti.
Lopulta Maanantaina päästiin synnytyssaliin ja kokeilin ilokaasua. Ah, mitä ainetta! Saispa sitä kotiinki. Olo oli ku humalassa ja kyllä se jokseenki autto kipuihin. Sitten alkoki illan päälle kivut niin koviksi, että pyysin epiduraalin. Sen laitto sattu!! Mutta heti autto. Olin auki 6cm ja lopulta 8-9cm. Kalvot puhkastiin ja illalla nousi kuume ja sain lääkettä. Kivut oli sietämättömät ja klo:00.00 ponnistus alotettiin. Se kipu oli aivan helvetillistä!! Siis ei se ponnistaminen tuntunu missään, mutta net supparit!! Lopulta n. 01.00 lääkäri tuli paikalle ja huone oli täynnä kätilöitä. Vauvan pää oli ylöspäin, joten ei voinutkaan syntyä alakautta. Hätä-sektio päästös tehtiin ja olin tyytyväinen. Kivut oli niin pahat. Huusin kun eläin siellä ja pyysin äkkiä leikkaukseen. Ja niin miut vietiin leikkaussaliin, mutta Kari ei saanut tulla mukaan. Poika syntyi Klo: 02.01 17.4 ja laskettuaika oli 18.4, aika sattuma :)
Painoa pojalla oli 3490 ja pituus 50,5
Rakastuin heti tähän pikku kääröön. Olo on niin onnellinen.
Tuore äiti: Kiki
Yöllä taasen ei mittää. Mutta aamulla supistuksia tuli tasan tunnin välein. Kävin yhellä luennolla siskon kanssa ja suppareiden väli oli 15-60min. Oli tuskasta istua siellä...
Sunnuntai aamuna ne alkoivat taas. Soitin siskolle ja se kilju puhelimessa, et jes sun synnytys on käynnistyny.. Illalla kaheksalta niiden väli oli 10-15min. Miun iskä tuumas, et jaahas lähtö tulee tänä yönä. Päästiin Karin kanssa kotiin ja niitä tuli ja tuli ja olivat aika tuskasia siis supparit. 10-5min välein alko tulemaan. Noin 23.00 soitin synnärille, että joko saa tulla. Sanoivat, että ei kiirettä vielä. Vaikka matkaa oli 140km. Klo:00.00 Kari soitti ambulanssin ja menin sillä synnärille ja Kari ajo perässä.
Synnärillä miut laitettii käyrille ja olin 2cm auki... Pääsi itku. En tiedä miksi. Kai olin vain helpottunu, että nyt se alko. Supparit koveni ja koveni, mutta pärjäsin niiden kanssa. Saatiin kuulla, että synnytys osasto on aivan täynnä ja meitä siirettiin varastohuoneista huoneisiin. Sain kipulääkkeenä pari kertaa piikin peffaan ja se autto hetkellisesti.
Lopulta Maanantaina päästiin synnytyssaliin ja kokeilin ilokaasua. Ah, mitä ainetta! Saispa sitä kotiinki. Olo oli ku humalassa ja kyllä se jokseenki autto kipuihin. Sitten alkoki illan päälle kivut niin koviksi, että pyysin epiduraalin. Sen laitto sattu!! Mutta heti autto. Olin auki 6cm ja lopulta 8-9cm. Kalvot puhkastiin ja illalla nousi kuume ja sain lääkettä. Kivut oli sietämättömät ja klo:00.00 ponnistus alotettiin. Se kipu oli aivan helvetillistä!! Siis ei se ponnistaminen tuntunu missään, mutta net supparit!! Lopulta n. 01.00 lääkäri tuli paikalle ja huone oli täynnä kätilöitä. Vauvan pää oli ylöspäin, joten ei voinutkaan syntyä alakautta. Hätä-sektio päästös tehtiin ja olin tyytyväinen. Kivut oli niin pahat. Huusin kun eläin siellä ja pyysin äkkiä leikkaukseen. Ja niin miut vietiin leikkaussaliin, mutta Kari ei saanut tulla mukaan. Poika syntyi Klo: 02.01 17.4 ja laskettuaika oli 18.4, aika sattuma :)
Painoa pojalla oli 3490 ja pituus 50,5
Rakastuin heti tähän pikku kääröön. Olo on niin onnellinen.
Tuore äiti: Kiki
MEIDÄN RAKAS
perjantai 20. huhtikuuta 2012
POIKAMME
torstai 12. huhtikuuta 2012
HOROSKOOPPIMERKKIÄ OOTELLESSA...
perjantai 6. huhtikuuta 2012
LAHJA
torstai 5. huhtikuuta 2012
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
PIENTÄ KIVVAA
maanantai 2. huhtikuuta 2012
LOPPU RUTISTUS
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)