Kaikki alkoi leffateatterissa.. (Perjantai) Niinku me vitsailtiin, että jos synnytys käynnistyy siellä, niin perhana katon elokuvan loppuun vaikka väkisin. Elokuva oli siis Titanic 3 D ja heti leffan alussa poika potki kiivaasti. Varmaan kuuli ne kovat äänet. Jossain kohtaa ku laiva on uppoamassa, niin alko tulemaan pistäviä supistuksia. Semmosia kipuja, että huh. Niitä jatkuki sitte koko illan aina välillä.
Yöllä taasen ei mittää. Mutta aamulla supistuksia tuli tasan tunnin välein. Kävin yhellä luennolla siskon kanssa ja suppareiden väli oli 15-60min. Oli tuskasta istua siellä...
Sunnuntai aamuna ne alkoivat taas. Soitin siskolle ja se kilju puhelimessa, et jes sun synnytys on käynnistyny.. Illalla kaheksalta niiden väli oli 10-15min. Miun iskä tuumas, et jaahas lähtö tulee tänä yönä. Päästiin Karin kanssa kotiin ja niitä tuli ja tuli ja olivat aika tuskasia siis supparit. 10-5min välein alko tulemaan. Noin 23.00 soitin synnärille, että joko saa tulla. Sanoivat, että ei kiirettä vielä. Vaikka matkaa oli 140km. Klo:00.00 Kari soitti ambulanssin ja menin sillä synnärille ja Kari ajo perässä.
Synnärillä miut laitettii käyrille ja olin 2cm auki... Pääsi itku. En tiedä miksi. Kai olin vain helpottunu, että nyt se alko. Supparit koveni ja koveni, mutta pärjäsin niiden kanssa. Saatiin kuulla, että synnytys osasto on aivan täynnä ja meitä siirettiin varastohuoneista huoneisiin. Sain kipulääkkeenä pari kertaa piikin peffaan ja se autto hetkellisesti.
Lopulta Maanantaina päästiin synnytyssaliin ja kokeilin ilokaasua. Ah, mitä ainetta! Saispa sitä kotiinki. Olo oli ku humalassa ja kyllä se jokseenki autto kipuihin. Sitten alkoki illan päälle kivut niin koviksi, että pyysin epiduraalin. Sen laitto sattu!! Mutta heti autto. Olin auki 6cm ja lopulta 8-9cm. Kalvot puhkastiin ja illalla nousi kuume ja sain lääkettä. Kivut oli sietämättömät ja klo:00.00 ponnistus alotettiin. Se kipu oli aivan helvetillistä!! Siis ei se ponnistaminen tuntunu missään, mutta net supparit!! Lopulta n. 01.00 lääkäri tuli paikalle ja huone oli täynnä kätilöitä. Vauvan pää oli ylöspäin, joten ei voinutkaan syntyä alakautta. Hätä-sektio päästös tehtiin ja olin tyytyväinen. Kivut oli niin pahat. Huusin kun eläin siellä ja pyysin äkkiä leikkaukseen. Ja niin miut vietiin leikkaussaliin, mutta Kari ei saanut tulla mukaan. Poika syntyi Klo: 02.01 17.4 ja laskettuaika oli 18.4, aika sattuma :)
Painoa pojalla oli 3490 ja pituus 50,5
Rakastuin heti tähän pikku kääröön. Olo on niin onnellinen.
Tuore äiti: Kiki
5 kommenttia:
Hurjaa, mutta aika kultaa muistot ja saithan sä palkinnoksi aivan ihanan pojan! :)
Jopas oli.. Onnea vielä toistamiseen Kiki ja Kari :) Komia poika, josta sietääkin olla ylpeä :)
Kiitos kiitos. Ihanan pojan saimmekin :)
Sanottiinko siihen enemmän syitä miksi päädyttiin sektioon? Meilläkin tyttö syntyi kasvot ylöspäin ja otettiin väkisin imukupilla, yli tunnin kesti ponnistusvaihe ja sattui enemmän kuin laki sallii. Onnea vauvasta :)
Kasvot olivat ylöspäin ja lääkäri tuumas, että ei saa imukuppia laitettua. Ja leikkauksessa huomattiin, että napanuora oli yhden kerran kaulanympärillä. Kiitos :)
Lähetä kommentti