UNIKOULU

Mitäpä meille kuuluu?? Ilmeestä päätellen helvetin hyvvää :) Todellakin! Aloitin viikko sitten unikoulun 9 kuukauden ikäiselle pojalleni ja aikaisemmat lukijat tietää, miten huonosti son poika nukkunu aina yönsä. Sain ohjeet: Ei syliä, ei yömaitoa, oma sänky!! Ja kuinkas kävikään, ekana yönä taistelin 1h ja poika oivalsi heti, että syliä ei tule ja laittoi kiltisti nukkumaan. Yöllä laitan tutin uudestaan suuhun ja nukahtaa jo viimeistään 10min kuluttua tai heti. Ette usko, mikä helpotus, kun itsekkin saa nukkua 5-7h yöunia :) Ja nykyään poika laittaa kiltisti nukkumaan omaan sänkyyn, ilman vastarintaa.

 Ja kun illat on vapaita jo 20.30, niin kroppani ei ole sitä vielä käsittänyt.. Maha menee kipeäksi, aivan kuin se odottaisi, että kohta se herää.. kohta se herää... Vaikkei varmasti herää. Joten aloitan sen jälkeen mantran itselleni, että rauhoittuisin :D Elämä on niin ihanaa juuri nyt :) Ja univelan takia olemme varmaan justiinsa siksi ukon kans tapeltu joka päivä. Mutta ehkä nekin päivät on takanapäin. Toivon niin. Lauantaina menemme Leville kylpylähotelliin yöksi, kun saimme sellaisen joululahjan.

Entäs tämä taapero? Meillä on ennestään kaksi hammasta ja kolmas oli puhjennut taas aivan yllättäen :D Ja neljän on tulossa. Osaa kiikkua sohvalle, sammuttaa telkkarin ja löytää aina sen kaukosäätimen, vaikka kuinka piilottaa. Hirrrvvveen fiksu poika :D Ja seisoo tukea vasten yhdellä käellä, eli kohta kävellään ja lujaa :) Itellä on niin ikävä raskausaikaa ja vauvaaikaa... Tahtoo pian paksuksi!!! :D No enkä halua. Hyi olkoon. Olen seurannut, miten raskasta on olla kahen "vauvan" kanssa yhtä aikaa.. hyi olkoon, ei ole minua varten. Nico saa kasvaa ainaki 3-4vuotta :)