Tässä met, riitapukarit. Oi, kyllä. Rauha on taas maassa... En ymmärrä, miksi se aina minua haukkuu ja sortaa... Oisko syy siinä, että ollaan niin erinlaisia. Mutta käytiin siis yhesä baarissa ja hauskaa oli, vaikkakin sisko oli erittäin mustasukkanen minusta ku mulla oli seuraa :D Olen käyny nyt parina lauantaina baarissa ja se on piristänyt minua todella. Ei siis mitää kaatokännejä, vaan kuhan vain olen ollu, tanssinu ja laulanu :) Ja kun olen nyt törmännyt vanhaan ystävään, jonka kanssa ollaan nähty aina kerran kaks vuodessa ja nyt olen viikon aikana käyny moikkaamassa jo monta kertaa. Seki piristää miun tylsää elämää. Jotenkin elämä hymyilee jälleen :) Kiitos kuuluu hänelle... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti