KEVÄT...

Olen niin ylpeä rakkaasta pojastani!! Me vietettin pikku kahvikekkerit ku Nico täytti huikeat 10kuukautta... Nyyh... Missä minun vauva?? Edelleen hirvee vauvakuume. Niksu on kehittyny hirveesti.. Kiikkuu sohvalle, sammuttelee valoja ja kaikenlaisia kommerverkkejä. Viisi hammasta suussa :) Yöt menee edelleen hyvin. Mutta me herätäänkin aamulla jo 6.00!! Hui...

Ai mikäkö? No, miun Levin aamupala :)

Hankittiin Syyrian hamsteri: Alias: Vennamon Veikko :D Aivan ihana ja lutunen versio :) Paljon helpompi ku kissat ja syö vauvanruokaa :D

Ja loppuun kevennys: Alias siskoni poisti miut taas facebookista. Niin paljon hän minua rakastaa :D :D En ymmärrä mitä sen päässä liikkuu, mutta sanoutui irti täti roolistaan ja haukkui minut maan rakoon ja kaikki vain sen tähden, että ärähdin yhtenä iltana kun lapsiensa kanssa vasitella, paukuttivat meidän  ovea ja huusivat juuri kun olin saanu Nicon nukkumaan... ja poika heräs. Hänen mielestään koko unikoulu on naurettavaa ja mie olen naurettava. Hän tietää kuulemma kaikesta kaiken. Se meni ihan sekasin kun sain lapsen... Vissiin niin pahasti mustis...

UNIKOULU

Mitäpä meille kuuluu?? Ilmeestä päätellen helvetin hyvvää :) Todellakin! Aloitin viikko sitten unikoulun 9 kuukauden ikäiselle pojalleni ja aikaisemmat lukijat tietää, miten huonosti son poika nukkunu aina yönsä. Sain ohjeet: Ei syliä, ei yömaitoa, oma sänky!! Ja kuinkas kävikään, ekana yönä taistelin 1h ja poika oivalsi heti, että syliä ei tule ja laittoi kiltisti nukkumaan. Yöllä laitan tutin uudestaan suuhun ja nukahtaa jo viimeistään 10min kuluttua tai heti. Ette usko, mikä helpotus, kun itsekkin saa nukkua 5-7h yöunia :) Ja nykyään poika laittaa kiltisti nukkumaan omaan sänkyyn, ilman vastarintaa.

 Ja kun illat on vapaita jo 20.30, niin kroppani ei ole sitä vielä käsittänyt.. Maha menee kipeäksi, aivan kuin se odottaisi, että kohta se herää.. kohta se herää... Vaikkei varmasti herää. Joten aloitan sen jälkeen mantran itselleni, että rauhoittuisin :D Elämä on niin ihanaa juuri nyt :) Ja univelan takia olemme varmaan justiinsa siksi ukon kans tapeltu joka päivä. Mutta ehkä nekin päivät on takanapäin. Toivon niin. Lauantaina menemme Leville kylpylähotelliin yöksi, kun saimme sellaisen joululahjan.

Entäs tämä taapero? Meillä on ennestään kaksi hammasta ja kolmas oli puhjennut taas aivan yllättäen :D Ja neljän on tulossa. Osaa kiikkua sohvalle, sammuttaa telkkarin ja löytää aina sen kaukosäätimen, vaikka kuinka piilottaa. Hirrrvvveen fiksu poika :D Ja seisoo tukea vasten yhdellä käellä, eli kohta kävellään ja lujaa :) Itellä on niin ikävä raskausaikaa ja vauvaaikaa... Tahtoo pian paksuksi!!! :D No enkä halua. Hyi olkoon. Olen seurannut, miten raskasta on olla kahen "vauvan" kanssa yhtä aikaa.. hyi olkoon, ei ole minua varten. Nico saa kasvaa ainaki 3-4vuotta :)

UUDET LUPAUKSET VAI OLIKO NET NE VANAHAT?

Moro!

Meiän uus vuosi meni raketteja kattellessa ja Nico ei peläny yhtään :) Ja yön se valavo ja sai sitte nuhan, josta on onneksi parantumassa. Ja nukkuminen on hällä yhä hankalaa... Yössä herää 1h taikka 2h välein ja sylisä pitää hyssyttää uudelleen uneen. Omassa huoneessa nukkuu. Viime yö meni taasen hyvin. 3,5h unijaksoja oli kaksi!! Hiphei!! Olen ottanut nyt iltarutiinit käyttöön, vaikka semmoset ärsyttää minua... En ole koskaan ollu rutiinien ystävä. Ahdistavaa semmoset. Miksei voi vain laittaa nukkumaan ku alkaa väsyttää?? Noh, kuitseki. Käytän poikaa joka yö kylvyssä ja sitte heti nukkumaan. Yleensä pitää 3/4maissa hyssyttää 2h sylissä, ennen ku malttaa nukkua omassa sängyssä. Jospa se siitä...



Kiki

VUODEN VAIHDETTA

Meidän vuosi 2012 oli aika mieletön... Kaikin puolin. Sain nauttia raskaudestani ja nyt en tietenkään enää muista niitä kipuja jne :D Ja sitten päivän paiste syntyi.. se oli mahtava kokemus.. siis ei net kivut vaan lapsen näkeminen ja se tunne, että hän on maailman kauneimman lapsen ja plaa plaa :) Voi kun saisin sen tunteen takasin... siis en nyt tarkota sitä "maailman kauneinta", vaan sitä uskomattonta onnen tunnetta.  Hmmm, mitäpäs meillä muuta. Nico nukkuu edelleen huonosti yön, vaikka yömaito on jätetty pois... Voi kuinka monta kertaa mulla on menny hermot.. Raskasta.. Mutta silti sydän sulaa kun poika vääntää naamaansa hassusti ja nauraa. Joulu meni ja saatiin ihania lahjoja jne. Huomenna paukutellaan raketteja jee!!! 

 

 

Ja oma lupaukseni on, että laitan oman elämän remonttiin. Alan harrastamaan Zumbaa, joka viimeksi toi ilon rintaani :) Ja keksin jotain muutakin kivaa. On ollut ikävä maalaamista.. Taulu on suunnitteilla.. Koskahan ehtisin.. pian pian. Hyvä uutta vuotta 2013 ja pitäkää toisistamme huolta :)

HYVÄÄ JOULUA

Ai ai, kuinka tämä polttelee sormenpäitä.. mie tahon tämmösen!!! Ostin Karille isänpäivälahjaksi tatuoinnin ja se laitto Nicon kaikki nimet ja pvm olkapäähän. Tosi hieno siitä kyllä tuli. Vaikka ensin ajattelin, että annan jotain pientä kun se pilasi minun ekan äitienpäivän, mutta heltyin niin... Me ollaan kaikki nyt kipeinä. Kauhee flunssa ja Nicollaki räkä valuu ja se yöllä herää kun ei saa nukutuksi.. raukka. Muuten meillä menee niinku ennenki. Tapellaan ja pidetään hauskaa, niinkö elämässä kuuluu :D Selänkin sain kuntoon, kun sinne laitettiin akupunktioita vai miten se nytte sanotaa.. no neuloja kuitseki...

Käytiin napapiirillä ja Joulupukin luona. Arvatkaas kumpaa jännitti entiten: Äitiä vaiko poikaa? Sentäs mie en alkanu itkemään, niinku Nico kun laitoin sen pukin syliin :D . Ja kerrankin meistä onnistui hieno perhekuva :)

Kun odotin tätä pikku prinssiä, niin ostin tämä tuolin ja kuinka kaikki mulle nauro, ettei se tarvi sitä vielä moneen moneen aikaan. Eipä! Poika rakastaa tätä tuolia! Nico kasvaa ja kehittyy lujempaa kuin muut sen ikäiset täällä :D Kengät pitäis jo hankkia.

Tällä ajelee ja työntelee eteenpäin. :)

Ostin korukutsuilta magneettikorun, joka auttaa vaivaan kuin vaivaan ja ihana on :) Ja sormuksen.

IHANA JOULU!!!

Me käytiin viime viikonloppuna Kajaanissa, erään rakkaan ystävän 30-vuotis synttäreillä. Kari jäi töihin.. ylläty yllätys.. Joten me Nicon kans lähettiin. Onneksi sain iskän kuskiksi. Keli oli aivan paska. Ja lähtöpäivänä oli vielä kiire sinne kajaanin tatska liikkeeseen.. Otti hiukan pumpusta koko matka :D

Meillä menee ihan samaa rataa.. Ite olen vieläki masennuksen kourissa ja mietin,e ttä pitäiskö hakea lääkkeet, mutta toisaalta nekään ei ole ihan paras vaihtoehto. Jotenki itken herkemmin yhä. Vituttaa tommonen. Oon säälittävä paska.. Ja vielä ne meidän yöt Nicon kans on joskus siis usein yhtä helvettiä.. kääk.

Mutta!! Onneksi alkaa joulukuu ja saadaan nauttia. Sillä RAKASTAN joulua yli kaiken!! Ja on ihana opettaa Nicolle samat asiat, mistä jouluna voi nauttia. Perjantaina on joulunavajaiset ja ihan itkettää ilosta ajatella, että saan viedä oman lapseni sinne josta olen aina haaveillu :) Voi surutta lapsettaa :D Ku ei Kari eikä kukaan muu tykkää niistä avajaisista.. Mie olen aina hypettäny niitä sitte yksin :)

Siis kattokaa nyt tätä kakkua!! Minun kakku!! ;D Siellä Pirin juhlissa oli tämmönen ja nainen ite sen teheny.. Oon kade, miten joku osaaki.. Mutta oli se myös hyvää :)

Tämmöttii siitä tuli :) Rakastan sitä!!!!!!!! Ja se tekijä oli niin hauska. Hevi soi taustalla ja koko ajan vitsiä väänsi. Perushevi äijähän se taas oli. Kysy, että taijan fanittaa tätä marilyniä.. Ois pitäny sanoa, että eiku jaska jokusta! :D :D Ekat kirjaimet sattu, mutta muuten sen kesti.

Löysin tämmösen äitin albumista.. Miten söpö olenkaan ollu :D Ja aivan Nicon näkönen siis aivan. Ärsyttää ku monet sanoo, että Voi miten Nico on menny entistä enemmän isänsä näköseksi.. arrgghhh. No, totta helvetissä. Ei se ihan tytön näköseksikään mee...

Ja lopuksi, ilo uutinen: Nico osaa seistä tuen varassa ja kipuaa ja kapuaa joka paikkaan. Kävelyä harjotellaan. Pyhyy, mihin miun vauva katos. Kauhee vauvakuume ;)

KUULUMISIA

Väillä sitä miettii, miksi ihmiset eroaa kun hankkivat lapsia tai sen ensimmäisen. Ja nyt olen todellakin ymmärtänyt miksi. Meilläkin on ollut helvetin vaikeaa. Pelkästään yöt, mutta se on tärkeä osa ihmistä, että saa nukkua ja kukapa ei rakastaisi nukkua. Ja minulle iski tämä stanan masennus ja nyt se on tullut takaisin entistä hurjempana. Itken pienistäkin asioista ja sitten en saa sitä loppumaan ja tuntuu kuin happi loppuisi. Mutta siis meillä menee suhteessa hyvin. Kari ymmärtää miun kiukut ja huudot. Nico ei vieläkään nuku öisin kunnolla. Kaveri teki diagnoosin, että sillä on mahakipuja ja ostin sille niitä tippoja. Hyvin alkanu toimimaan. Jopa 4h pätkissä nukkuu, mutta viime yönä itki lopun aamusta koko ajan. Ja vielä niiden 4hampaan tulo ei auta asiaa.

Käytii uuden kaverin tykönä yökylässä ja hän lupasi olla Nicon kanssa yön, että me saadaan nukkua, muttei siitä mitään tullutkaan. Arvasin sen jotenkin. Eihän poika vieraan kanssa voisikaan nukkua. Mutta jotenkin heidän luona käynti piristi minua. Joku ymmärtää minua! :D Ja muutenkin oli aivan ihanaa olla! Haluaisin hänen luokseen pian uudestaan. Ja sitten me ollaan hänen miehensä kanssa sukulaisia ;D Pieni on tämä lappi . Nyt niksu nukkuu parvekkeella ja aukasin tietsikan pitkästä aikaa. Täällä jaksellaan ja pakko jaksaa :) Ens viikolla saan uuden tatuoinnin, jeeeeeeeee!!






                                                      Kiki