VUODEN VAIHDETTA

Meidän vuosi 2012 oli aika mieletön... Kaikin puolin. Sain nauttia raskaudestani ja nyt en tietenkään enää muista niitä kipuja jne :D Ja sitten päivän paiste syntyi.. se oli mahtava kokemus.. siis ei net kivut vaan lapsen näkeminen ja se tunne, että hän on maailman kauneimman lapsen ja plaa plaa :) Voi kun saisin sen tunteen takasin... siis en nyt tarkota sitä "maailman kauneinta", vaan sitä uskomattonta onnen tunnetta.  Hmmm, mitäpäs meillä muuta. Nico nukkuu edelleen huonosti yön, vaikka yömaito on jätetty pois... Voi kuinka monta kertaa mulla on menny hermot.. Raskasta.. Mutta silti sydän sulaa kun poika vääntää naamaansa hassusti ja nauraa. Joulu meni ja saatiin ihania lahjoja jne. Huomenna paukutellaan raketteja jee!!! 

 

 

Ja oma lupaukseni on, että laitan oman elämän remonttiin. Alan harrastamaan Zumbaa, joka viimeksi toi ilon rintaani :) Ja keksin jotain muutakin kivaa. On ollut ikävä maalaamista.. Taulu on suunnitteilla.. Koskahan ehtisin.. pian pian. Hyvä uutta vuotta 2013 ja pitäkää toisistamme huolta :)

HYVÄÄ JOULUA

Ai ai, kuinka tämä polttelee sormenpäitä.. mie tahon tämmösen!!! Ostin Karille isänpäivälahjaksi tatuoinnin ja se laitto Nicon kaikki nimet ja pvm olkapäähän. Tosi hieno siitä kyllä tuli. Vaikka ensin ajattelin, että annan jotain pientä kun se pilasi minun ekan äitienpäivän, mutta heltyin niin... Me ollaan kaikki nyt kipeinä. Kauhee flunssa ja Nicollaki räkä valuu ja se yöllä herää kun ei saa nukutuksi.. raukka. Muuten meillä menee niinku ennenki. Tapellaan ja pidetään hauskaa, niinkö elämässä kuuluu :D Selänkin sain kuntoon, kun sinne laitettiin akupunktioita vai miten se nytte sanotaa.. no neuloja kuitseki...

Käytiin napapiirillä ja Joulupukin luona. Arvatkaas kumpaa jännitti entiten: Äitiä vaiko poikaa? Sentäs mie en alkanu itkemään, niinku Nico kun laitoin sen pukin syliin :D . Ja kerrankin meistä onnistui hieno perhekuva :)

Kun odotin tätä pikku prinssiä, niin ostin tämä tuolin ja kuinka kaikki mulle nauro, ettei se tarvi sitä vielä moneen moneen aikaan. Eipä! Poika rakastaa tätä tuolia! Nico kasvaa ja kehittyy lujempaa kuin muut sen ikäiset täällä :D Kengät pitäis jo hankkia.

Tällä ajelee ja työntelee eteenpäin. :)

Ostin korukutsuilta magneettikorun, joka auttaa vaivaan kuin vaivaan ja ihana on :) Ja sormuksen.

IHANA JOULU!!!

Me käytiin viime viikonloppuna Kajaanissa, erään rakkaan ystävän 30-vuotis synttäreillä. Kari jäi töihin.. ylläty yllätys.. Joten me Nicon kans lähettiin. Onneksi sain iskän kuskiksi. Keli oli aivan paska. Ja lähtöpäivänä oli vielä kiire sinne kajaanin tatska liikkeeseen.. Otti hiukan pumpusta koko matka :D

Meillä menee ihan samaa rataa.. Ite olen vieläki masennuksen kourissa ja mietin,e ttä pitäiskö hakea lääkkeet, mutta toisaalta nekään ei ole ihan paras vaihtoehto. Jotenki itken herkemmin yhä. Vituttaa tommonen. Oon säälittävä paska.. Ja vielä ne meidän yöt Nicon kans on joskus siis usein yhtä helvettiä.. kääk.

Mutta!! Onneksi alkaa joulukuu ja saadaan nauttia. Sillä RAKASTAN joulua yli kaiken!! Ja on ihana opettaa Nicolle samat asiat, mistä jouluna voi nauttia. Perjantaina on joulunavajaiset ja ihan itkettää ilosta ajatella, että saan viedä oman lapseni sinne josta olen aina haaveillu :) Voi surutta lapsettaa :D Ku ei Kari eikä kukaan muu tykkää niistä avajaisista.. Mie olen aina hypettäny niitä sitte yksin :)

Siis kattokaa nyt tätä kakkua!! Minun kakku!! ;D Siellä Pirin juhlissa oli tämmönen ja nainen ite sen teheny.. Oon kade, miten joku osaaki.. Mutta oli se myös hyvää :)

Tämmöttii siitä tuli :) Rakastan sitä!!!!!!!! Ja se tekijä oli niin hauska. Hevi soi taustalla ja koko ajan vitsiä väänsi. Perushevi äijähän se taas oli. Kysy, että taijan fanittaa tätä marilyniä.. Ois pitäny sanoa, että eiku jaska jokusta! :D :D Ekat kirjaimet sattu, mutta muuten sen kesti.

Löysin tämmösen äitin albumista.. Miten söpö olenkaan ollu :D Ja aivan Nicon näkönen siis aivan. Ärsyttää ku monet sanoo, että Voi miten Nico on menny entistä enemmän isänsä näköseksi.. arrgghhh. No, totta helvetissä. Ei se ihan tytön näköseksikään mee...

Ja lopuksi, ilo uutinen: Nico osaa seistä tuen varassa ja kipuaa ja kapuaa joka paikkaan. Kävelyä harjotellaan. Pyhyy, mihin miun vauva katos. Kauhee vauvakuume ;)

KUULUMISIA

Väillä sitä miettii, miksi ihmiset eroaa kun hankkivat lapsia tai sen ensimmäisen. Ja nyt olen todellakin ymmärtänyt miksi. Meilläkin on ollut helvetin vaikeaa. Pelkästään yöt, mutta se on tärkeä osa ihmistä, että saa nukkua ja kukapa ei rakastaisi nukkua. Ja minulle iski tämä stanan masennus ja nyt se on tullut takaisin entistä hurjempana. Itken pienistäkin asioista ja sitten en saa sitä loppumaan ja tuntuu kuin happi loppuisi. Mutta siis meillä menee suhteessa hyvin. Kari ymmärtää miun kiukut ja huudot. Nico ei vieläkään nuku öisin kunnolla. Kaveri teki diagnoosin, että sillä on mahakipuja ja ostin sille niitä tippoja. Hyvin alkanu toimimaan. Jopa 4h pätkissä nukkuu, mutta viime yönä itki lopun aamusta koko ajan. Ja vielä niiden 4hampaan tulo ei auta asiaa.

Käytii uuden kaverin tykönä yökylässä ja hän lupasi olla Nicon kanssa yön, että me saadaan nukkua, muttei siitä mitään tullutkaan. Arvasin sen jotenkin. Eihän poika vieraan kanssa voisikaan nukkua. Mutta jotenkin heidän luona käynti piristi minua. Joku ymmärtää minua! :D Ja muutenkin oli aivan ihanaa olla! Haluaisin hänen luokseen pian uudestaan. Ja sitten me ollaan hänen miehensä kanssa sukulaisia ;D Pieni on tämä lappi . Nyt niksu nukkuu parvekkeella ja aukasin tietsikan pitkästä aikaa. Täällä jaksellaan ja pakko jaksaa :) Ens viikolla saan uuden tatuoinnin, jeeeeeeeee!!






                                                      Kiki
 

SOVINTO

Kuva on otettu ristiäisten jälkeen vanhempieni tykönä kodassa.. Ite en oikein muista juhlista paljoakaan, vaikka hauskat olikin. Ja vieressä istuu rakas ystäväni ja Nicon kummi: Alias Tessu, Teija :) Ja mie olen tuossa ihan valkonen ku sairastin sitä mahatautia kuukauden verran. Niin, siskon kanssa on nyt sitten sovinto tehty ja kivikasa putosi sydämmeltäni, ihan jo Nicokin kannalta. Elämä ei välillä ole niin helppoa ja yksin kertaista kuin sen pitäisi olla...

Tutustuin uuteen ystävään, joka on karin vanha kaveri. Eräs Susanna, jolla itsellään on kaksi lasta ja nuorimmainen on 10kk tyttö. He tulivat eilen kylään ja mitä ihania vinkkejä hältä sainkaan! Hän kovasti ihmetteli sitä, etten laitoksen jälkeen ole nukkunut yhtään yötä putkeen. Ja tuumasi, että heille voi tulla ja hän miehensä kanssa valvoo Nicon kans yön ja me saataisiin nukkua!! Miten kultainen ihminen!! Ihan itellä itku pääsi, että joku tuntematon ihminen haluaa auttaa meitä... Äskön nukuin yli tunnin päikkärit, enkä muista koska viimeksi olen saanu nukkua. Se on tätä vauva-arkea parhaimmillaan :D

HAAVEENI = TOTEUTUMASSA OSA

Tämän tahtosin Jouluna ottaa.. Ihan Marilynin suurena fanina :)

Ja tämä on vaan niin siisti, mutta pyssyn vaitaisin semmoseen anttiikisen näköseen.. :D Ja ehkä ottaisin käteen mielummin, kun jalkaan tuon teko sattuu ihan hemmetisti. Ei nyt suunnitteilla vaan haaveissa :D

Tämän otan myös jouluna eli siis väriä vaihtaisin turkoosiin ja pinkkiin , semmoseen pehmeään pinkkiin ja pyrstö sais olla enemmän kokukeroita, ihanko miun jalassa ja paikka ois sopiva... Katsotaan katsotaan..

MURU

Meille on tullut 2 hammasta ja ollaan opittu konttamaan ja saatu eka kuhumu päähän.. Siis vauhdilla mennään elämää eteenpäin. Sunnuntaina juhlimme Nicon  puoli vuotista taivalta! Missä se aika meni?n Huhuu... :D Hirvee vauvakuume, mutta en todellakaan jaksa kahta vauvvaa. Kyllä ootan, että Nico on ainakin 5vuotias. Sitten vähän huonompia uutisia... Siskon kans ollaan tapeltu ja ei enää olla väleissäkään. Hän mulle kirjotti, että oon teini ja huono äiti!! Se särki sydämeni todella pahasti. Miulla ei sitte enää ole siskoa. Voiko pahemmin loukata toista? Muuten olen mielen yrittäny pitää positiivisena, kaikesta huolimatta. Kaikkea hyvää .