Kappale, jota olen kuunnelllut paljon elämäni aikani. Kaunis kappale. Hyvin kaunis. Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin kerron, että olemme päättäneet lähteä karin kanssa eriteille. Minun osalta rakkaus vain loppui enkä minä väkisinkään halua olla suhteessa, jossa en ole onnellinen. Ihmisen elämä on niin lyhyt, että miksei sitä voisi elää niinkuin haluaa. Toki Nico on rakkauden lapsi, joka yhdistää meidät aina. Ja haluankin Karin olevan minun ystäväni aina. Aina. Niconkin takia. Mutta Karilla on noussut niin kova viha minua kohtaan, etten saata sitä ymmärtää, miten näiden vuosin jälkeen toista voi ihan yhtäkkiä alkaa vihaamaan.. En minä häntä vihaa, miksi hän sitten minua? Oloni on helpottunut. En tiedä miksi. Olen miettinyt tätä asiaa jo ainakin puoli vuotta, enkä ole sanonut kenellekkään. Toki Kari itse on uhkaillut lähtevänsä... Olis vaan lähteny, niin tämä olisi paljon helpompaa. kai. Eipä muuta. Elämä jatkuu.
Kiki
1 kommentti:
Voih, tsemppiä sinne!
Lähetä kommentti