| Elämä on ollu täällä jotenki rankkaa. Lapsenhoito on ihanaa ja tosi rankkaa. Univelkaa on paljon ja ihmettelin kun itku herkässä ja hermostun ja suutun niin nopeaa.. Klikkailin googletta ja juttelin Liberossa ja sain todeta potevani synnytyksen jälkeistä masennusta -_- Luulin sen olevan höpö höpö hommaa, mutta olen niin rikki, että jos en saa jostain apua, niin kuolen tähän itsesääliin. En ole perhelleni tohtinut kertoa mitään. Ajattelen , ettei ne ymmärrä. Ja yrittäny vinkata äitille, että ottais Niksun yökylään, mutta eih... Hoitaa hän muutenki paljon meidän kaverina poikaa... Ja kun itku alkaa, en saa sitä loppumaan. Ku noita kavereitakaan ei ole yhtään. Siis samassa paikkakunnassa... |
8 kommenttia:
Voi että :( Neuvolaan kannattaa sanoa, että voisitko päästä neuvolapsygologin puheille. Se varmasti auttaisi! Ja muista että apua pyytävä ei ole heikko, vaan nimenomaan vahva kun uskaltaa pyytää apua ja on halu selviytyä elämässä! :-) Jaksamisia ja haleja sinne pohjoseen!
Voimahaleja <3!! Hae ihmeessä itselles ammattiapua että saat voimat takas ja pääset nauttimaan elämästä :)! Jollekkin sun täytyy kertoa, ettet joudu pitämään sisälläsi asiaa, hienoa että uskaltauduit täällä blogissa. Jonkun voi olla ehkä vaikea ymmärtää jossei ole samaa kokenut, mutta varmasti joku ymmärtää.. Jos saisit jostakin vertaistukea..? Toivon sulle kaikkea parasta, kyllä se elämä alkaa vielä hymyillä :)!
PS. en meinaa saada tätä kommenttia laitettua millään.. noi roskapostiestoturvasanat on niin epäselviä :D
Sinun kannattaa ihan oikiasti hakia apua ja mahollisimman PIAN. Ihan sinun itsesi ja Nicon takia. Puhut vaikka neuvolassa näistä tunteista ja ajatuksista. Sitä kautta saat apua ja he voivat tarvittaessa ohjata sinua sellaisten ammatti-ihmisten luo, jotka voivat auttaa. Ja oo rohkia ja puhu äidillesi ja perheellesi tilanteesta. He kuitenkin ovat sinun lähin tukiverkosto ja aivan varmasti tekevät kaikkensa, että sinulla olisi kaikki hyvin.
Jaksamusta ja tsemppiä !
Mulla on aika samanlaisia tuntemuksia. Juuri toi, ettei vertaistukea pahemmin ole. Mielialat kans vaihtelee ihan mahottomasti. Ootko neuvolassa puhunut noista tunteista?
Meillä on neuvola vasta viikon päästä, mutta ajattelin laittaa viestiä perheneuvolan työntekijälle, joka ois käyny meillä, mutta just sinä pv synnytys käynnisty. kiitos teille tuesta ja ymmärryksestä. en toki vaaranna nicoa millään lailla, enkä halua pojan nähtävillä itkeä. ja mies arvasi viime yönä kun juteltiin.
olen tullu siihen tulokseen, että olin sittenkin liian pirteä synnytyksen jälkeen... tulikohan se siitä... no kuiteski.. perheelle en voi kertoa... ne luulis minua hulluksi...
Elä pidä itteäs hulluna, ei se että mielialat heittelee tee ihmisestä hullua, sellaista tapahtuu, ole rohkea asian kanssa :) Ja jos et voi millään perheelle kertoa niin kerro ainakin jollekkin muulle että saat tukea <3
Laitoin aamulla viestiä perheneuvolaan ja hän aikoi soittaa ja jutella kanssani huomen aamulla. Jo sekin tieto huojensi sydäntäni ja mies tietää ja kehtottaa hakemaan apua ja näin on tehty :)
Hienoa, tsemppiä :)
Lähetä kommentti